Teknisen piirustuksen alkuperä Puolassa
Sisällysluettelo
Teknisen piirtämisen kehittyminen itsenäiseksi opetusalaksi ja ammatilliseksi käytännöksi Puolassa on osa laajempia teknologisia ja yhteiskunnallisia muutoksia, joita tapahtui Euroopassa 1700-luvun lopulla. Nopeasti kehittyvä teollisuus johti eri teknillisten oppilaitosten perustamiseen. Ensimmäiset teknisen koulutuksen oppilaitokset ilmestyivät Puolan maaperälle 1800-luvun alkupuoliskolla.
Teknisen piirustuksen kehityksen alkuvaiheet
Yleisesti katsotaan, että teknisen piirustuksen kehityksen alku sijoittuu vuosien 1795–1799 välille, kun Gaspard Monge loi geometrisen piirustuksen periaatteet. Teknistä piirustusta ei otettu heti käyttöön opetusaineena useista syistä.
Tuon ajan yhteiskunnan teknologiaan liittyvät tarpeet tyydytettiin pääasiassa käsityötaidoilla, ja oppisopimuskoulutusta annettiin yksittäisissä työpajoissa. Niissä opiskelijalla oli mahdollisuus hankkia erikoisalaansa liittyvää käytännön kokemusta ja hankkia uusia taitoja mestarilta.
Teoria oli harvinaista ja perustui lähinnä käytännön kokemuksiin, ei systemaattiseen tietoon. Piirustuksia käytettiin eri tavalla kuin nykyään, sillä ne olivat luonteeltaan taiteellisia. Niitä käytettiin valmiin esineen esittelyyn tilaavalle asiakkaalle.
Gaspard Mongen muotoilemat periaatteet, jotka muodostivat teknisen piirustuksen perustan, osuivat yhteen tuotantotapojen muutosten kanssa. Teollinen vallankumous, joka alkoi Englannissa vuosina 1760-1830, toi mukanaan uusia tuotantomenetelmiä, jotka edellyttivät tarkkaa suunnittelua ja standardointia. Käsityöläistuotanto syrjäytettiin hitaasti samanlaisten, standardoitujen tuotteiden massatuotannolla.
Puolassa, joka oli jaettu osiin eri hallintovaltojen kesken, teknisen piirustuksen opiskelu kehittyi eri tahtiin kunkin alueen perinteiden ja koulutusjärjestelmien mukaan. Tieteen hyötyajattelun tuloksena pohdittiin piirustuksen opiskelun käytännön hyödyllisyyttä sen yhteydessä esimerkiksi geometrian, kartografian, arkkitehtuurin ja eräiden käsityöalojen erilaisiin tarpeisiin.
Teknisen piirrustuksen opetus ennen 1800-lukua
Arkkitehtuurin opetuksen osana ymmärretty piirtäminen esiintyi puolalaisissa kouluissa jo 1700-luvulla. Piaristi- ja jesuiittakouluissa opetettiin sotilas- ja siviiliarkkitehtuuria, johon kuului suunnitelmien ja karttojen piirustusten tutkiminen. Tämä opetus oli luonteeltaan elitististä, ja sen päätarkoituksena oli valmistaa nuoria sotilaspalvelukseen tai työskentelyyn magnaattien hoveissa.
On myös syytä mainita Ritarikoulu, jonka lukion opetussuunnitelma laajeni sisältämään erikoistuneita oppiaineita , joihin kuuluivat linnoittamisen periaatteet, maanmittaus sekä siviili- ja sotilasarkkitehtuuri. Puolan tiedeakatemian kokoelmissa säilytettävien karttojen perusteella voi saada käsityksen oppilaiden piirtotaidon tasosta.
Lokakuun 14. päivänä 1773 perustetun kansallisen koulutuksen toimikunnan (KEN) toimintaa edelsi joukko koulutusuudistusta valmistelevia töitä. Muun muassa ehdotettiin, että kauppakaupunkeihin perustettaisiin kouluja, joissa opetettaisiin piirustusta ja käytännön mekaniikkaa käsityöläisammattien kehityksen edistämiseksi. Valitettavasti KEN:n aikaan ei ollut ammatillista koulutusjärjestelmää, johon olisi voitu sisällyttää teknisen piirustuksen opiskelua.
Valtion koulujen lapsille suunniteltujen ohjelmien lisäksi Kansallinen koulutuskomissio laati yksityisiä sisäoppilaitoksia koskevat määräykset, jotka annettiin vuonna 1775. Niihin sisältyi teknisen piirustuksen opiskelu. Niissä ehdotettiin, että 14-18-vuotiaille pojille ja tytöille opetettaisiin geometrian ja käytännön arkkitehtuurin perusteita, jolloin keskityttäisiin talojen ja ulkorakennusten rakentamiseen materiaalit ja kustannukset huomioon ottaen sen sijaan, että piirrettäisiin hienoja palatseja.
Valitettavasti emme pysty määrittelemään tarkasti, miltä piirustuksen opetus käytännössä näytti. Kaikki tuolta ajalta säilyneet tiedot ovat liian yleisiä; ne eivät kerro mitään harjoitusten sisällöstä ja laajuudesta. Lisäksi on hyvin vaikea määrittää, syntyivätkö oppilaiden tekemät työt oppitunneilla vai oppituntien ulkopuolella.
Tekninen koulutus 1800-luvulla
Teknistä piirtämistä alettiin käsitellä itsenäisenä oppiaineena, joka liittyi kehittyvään teollisuuteen 1800-luvulla. Varsovan herttuakunnassa otettiin käyttöön kaupunki- ja maaseutukouluja koskevat määräykset, joihin sisältyi myös piirustuksen opiskelu. Lokakuun 16. päivänä 1808 annettiin ”Kaupunki- ja maaseutukoulujen kansakouluja koskeva säädös”, joka sisälsi yleiset säännöt niiden järjestämisestä. Luvussa, jonka otsikkona on ”Sciences”, on kohta, joka kuuluu seuraavasti: ”Kaupungissa annetaan lyhyt sanoma käsityö- ja kauppapalveluksen asioista, käsityöpiirustuksista.”
Piirustuksen opiskelu rajoittui perusasioihin, kuten yksinkertaisten viivojen ja geometristen kuvioiden piirtämiseen sekä arkisten esineiden kartoittamiseen. Valitettavasti 14. kesäkuuta 1808 päivätyssä asiakirjassa ”Lowiczin seminaarin tai opettajakoulun laitteen periaatteet” ei mainita piirustuksen opettamista missään muodossa.
Vasta myöhempinä vuosina piirustus lisättiin ala-asteiden opetussuunnitelmiin. Näissä kouluiossa, joissa oli kolme luokkaa, piirustusta opetettiin kahdessa luokassa kaksi tuntia viikossa. Osastokouluissa piirustuksen opetusta annettiin myös kolmessa neljästä luokasta kaksi tuntia viikossa.
Opetus alkoi erilaisten viivojen piirtämisen harjoittelulla, minkä jälkeen siirryttiin piirtämään erilaisia esineitä ympäristöstä (työkaluja, laitteita, kodin kalusteita jne.). On huomattava, että tätä oppiainetta opettivat kalligrafian tai matematiikan opettajat, eivät asiantuntijat; tämä oli yleinen ilmiö tuohon aikaan.
Puolassa teknisen piirustuksen opetus oli tiiviisti sidoksissa koulutusuudistuksiin, joita jakovallan viranomaiset toteuttivat. Esimerkiksi kongressikuningaskunnassa vuosina 1816-1821 annetuilla määräyksillä edistettiin piirustuksen opetusta pyhäkouluissa, joissa käsityöläisnuoret saattoivat hankkia teknisiä perustaitoja.
Vuonna 1812 tehtiin Puolan maaperällä ensimmäinen yritys popularisoida piirustusgeometriaa uutena tieteenalana. Varsovan herttuakunnan tykistökapteeni Franciszek Sapalski laati aiheesta tutkimuksen, jonka hän luovutti Varsovan tieteen ystävien seuralle.
Varsovan herttuakunnan taloudelliset olosuhteet eivät kuitenkaan suosineet piirustusgeometrian kehittämistä ja popularisointia. Vasta Napoleonin sotien jälkeen, kun Franciszek Sapalski muutti Krakovaan ja sai professorin paikan Jagiellonian yliopistosta, hän esitteli yksityiskohtaisen ”Treatise on the Theory of Stereometry, or Diagrammatic Geometry ” -teoksensa paikallisen tieteellisen seuran kokouksessa 16. marraskuuta 1817. Se julkaistiin painettuna seuraavana vuonna.
Piirtäminen käsityö- ja pyhäkouluissa
Tarkasteluajanjaksolla ilmestynyt uusi koulutyyppi – käsityö- ja pyhäkoulut – ansaitsee erityishuomiota. Näiden koulujen perustaminen liittyi valistusajan ajatuksiin, joissa korostettiin tieteen yhdistämistä käsityö- ja teollisuustyön harjoittamiseen. Ensimmäinen tämäntyyppinen koulu avattiin kesäkuussa 1815, ja se toimi nimellä ”Sunnuntai- ja pyhäkoulu lopettajille ja vapauttajille”. Opetussuunnitelmaan kuului muun muassa kirjoittamista, laskutoimituksia, geometriaa, kemiaa ja ”arkkitehtonisia piirustuksia suoraan luonnosta työkaluilla paperille siirrettyinä ja sitten tussilla tai värillisinä”.
Piirustusharjoituksissa käytettiin malleina arkipäiväisiä esineitä, kuten ikkunoita, ovia ja kaappeja, joita oppilaat saattoivat hyödyntää myöhemmin ammatillisessa työssään. Tällaisten koulujen dynaaminen kehitys tapahtui vuonna 1817 kuvernöörin vuonna 1816 antaman määräyksen täytäntöönpanon vuoksi, jossa edellytettiin, että oppilaat, joilla oli puutteita perusopetuksessa, osallistuivat tällaisiin kouluihin vähintään kuusi tuntia viikossa.
Vuonna 1817 alettiin Yhdistyneessä kuningaskunnassa ottaa käyttöön Bell-Lancastran opetusmenetelmä, joka tunnetaan nimellä vastavuoroisen oppimisen menetelmä. Ensimmäinen tätä menetelmää käyttävä koulu avattiin Varsovassa 1. syyskuuta samana vuonna. Siellä opetettiin yli tusinaa oppiainetta, mukaan lukien teknistä piirustusta, kuten Valkoinen kotka -lehti raportoi vuoden 1819 alussa. Toukokuun 3. päivänä 1815 tehdyn Wienin sopimuksen nojalla Krakova julistettiin vapaaksi kaupungiksi. Saman vuoden lokakuussa kolmen jakovaltion valtuutetut perustivat järjestäytymiskomission, joka nimitti marraskuun alussa hallintosenaatin.
Krakovan tasavallan varhaiskasvatuksen kehityssuunnat määriteltiin kolmessa peräkkäisessä säädöksessä: vuosina 1817, 1834 ja 1840. Ensimmäinen säädös oli voimakkaasti Itävallan koululainsäädännön vaikutuksen alainen, mikä näkyi opetussuunnitelman merkittävänä supistamisena. Oppiaineiden valikoima oli eriytetty kaupunki- ja maaseutukoulujen osalta, mutta piirustusta ei sisällytetty mihinkään näistä ohjelmista. Vasta vuoden 1834 säädöksessä, jossa tämä eriyttäminen säilytettiin, teknisen piirustuksen opiskelu otettiin käyttöön Krakovan kaupunkikouluissa yhden tunnin viikossa kolmannella luokalla.
Krakovan tekninen instituutti
Vuonna 1834 perustettiin Krakovan teknillinen instituutti, josta tuli yksi Puolan tärkeimmistä teknisen koulutuksen keskuksista. Vuonna 1840 julkaistussa ”Luonnoksessa vuoden 1839 uuteen peruskoulujen ohjesääntöön” määrättiin teknisen piirustuksen opetuksesta kaupungin kouluissa ja esikaupungeissa. Säännösten mukaan teknillisen instituutin johtajan oli määrä nimittää piirustuksessa erinomaisesti menestynyt opiskelija opettamaan kussakin koulussa teknillisen koulun ohjeiden mukaisesti. Lisäksi edellytettiin, että kaupunginopettajaehdokkaiden oli oltava piirustustaitoisia, mikä oli osoitettava asianmukaisella todistuksella.
Vaikka kansakoulujen kirjastoihin tarkoitettujen kirjojen luettelossa oli kymmenen teosta, yksikään niistä ei liittynyt piirustuksen opiskeluun. Myöhempinä vuosina otettiin kuitenkin käyttöön Piwarskin teosta seitsemän kappaletta kutakin kaupungin kansakoulua varten. Tieteellisten oppilaitosten ylitarkastaja suositteli, että Teknillisessä koulussa piirustuksen opettamiseen määrätyt opiskelijat noudattaisivat tiukasti tämän julkaisun sisältöä. On kuitenkin huomioitava, että Piwarskin teos ei ollut teknisen piirustuksen oppikirja, ja sen käyttö tähän tarkoitukseen vahvisti teknisen ja vapaakätisen piirustuksen opetusmenetelmien samankaltaisuutta tuolloin.
Krakovan tasavallan aikana vapaakätistä piirtämistä ei opetettu kansakouluissa. Teknisen piirustuksen ilmestyminen johtui taloudellisista muutoksista ja käsityöläisten kasvavasta kysynnästä. Perusteena tämän oppiaineen käyttöönotolle oli utilitarismi, joka leimasi koko kansakouluopetuksen ohjelmaa. Piirtäminen oli keskikouluissa, kuten lyseoissa (esimerkiksi Krakovan Pyhän Annan ja Pyhän Barbaran lyseot), pääasiassa taiteellista käsinpiirustusta. Kuten arkistomateriaalit vahvistavat, opettajilla oli kuitenkin huomattava vapaus tämän oppiaineen toteuttamisessa.
Teknillisellä instituutilla oli merkittävä rooli teknisen piirustuksen popularisoinnissa oppiaineena. Ottamalla käyttöön eurooppalaisten mallien mukaiset järjestelmälliset opetussuunnitelmat mahdollistettiin rakennus-, insinööri- ja käsityöalalla tarvittavien teknisten avaintaitojen kehittäminen.
Osastokoulujen piirustuksen oppikirjana käytettiin H. Rumbowiczin ”Beginnings of Linear Drawing Arranged for Parish Schools”. Vielä vuonna 1842 opettaja J. Debski käytti tätä kirjaa ja opetti piirustusta sen mukaan tiedekuntakoulussa, joka perustettiin lukuvuonna 1834/35 teknillisen oppilaitoksen uudelleen avaamisen yhteydessä. Piirustuksen opetussuunnitelmaan kuului vapaalla kädellä tehtäviä harjoituksia, piirtämistä viivoittimen ja kompassin avulla sekä yksinkertaisempien esineiden, kuten kotitaloustyökalujen ja koneiden, kartoittamista. Vaikka ohjelma oli suhteellisen suppea, se loi pohjan tekniselle jatkokoulutukselle.
Osastokoulu oli tarkoitettu pojille, jotka olivat valmistuneet kansakoulusta. Krakovan tiedekuntakoulun lisäksi Chrzanówiin perustettiin 1835/36 samanlainen laitos, jossa oli tosin vain kaksi luokkaa. Jatkaakseen opintojaan Chrzanówin oppilaiden oli suoritettava kolmas luokka Krakovan tiedekuntakoulussa.
Teknisen piirustuksen sisällyttämisellä Puolan opetussuunnitelmiin oli tärkeä rooli talouden kehityksessä. Siitä tuli keskeinen suunnittelun väline ja perusta standardoinnille ja työn organisoinnin parantamiselle. Tämän oppiaineen ansiosta oli mahdollista kouluttaa päteviä asiantuntijoita, jotka pystyivät vastaamaan kasvavan teollisuuden tarpeisiin.
Teknisen piirustuksen alkuperä Puolassa – Yhteenveto
Teknisen piirustuksen käyttöönotto Puolassa oli asteittainen kehitysprosessi, jota edelsi arkkitehtuuri- ja käsityöpiirustuksen opiskelu. Arkkitehtuurin opiskelu 1700-luvulla oli seurausta siitä, että rakentaminen oli kehittynein tekniikan ala. Opetuksen taso vaihteli käytettävissä olevista materiaalien, opettajien pätevyyden ja opetussuunnitelman mukaan, joka usein rajoittui arkkitehtuurityylien opetteluun.
Myöhemmin käyttöön otettu käsityöpiirustus vastasi käsityöläisten käytännön tarpeisiin, oli kyse sitten tuotteiden taiteellisen muodon valmistajista tai suunnittelijoista. Nykyaikaisessa mielessä tekninen piirustus ilmestyi teknillisiin kouluihin vasta 1800-luvulla, kun teollisuuden kehittyminen pakotti järjestelmällisen teknisen koulutuksen kehittämiseen. Ranskassa 1700-luvun lopulla kehitetyt tämän tieteenalan periaatteet pääsivät Puolaan, kun teollisuuden tarpeet loivat edellytykset teknisten koulujen perustamiselle.
Tämä artikkeli perustuu Wojciech Kubiczekin vuonna 1983 julkaistuun kirjaan The Beginnings of Technical Drawing Education in Poland. Teos on lukemisen arvoinen, sillä se tarjoaa paljon yksityiskohtaisemman ja syvällisemmän katsauksen aiheeseen ja paljastaa tärkeitä näkökohtia, jotka liittyvät teknisen koulutuksen kehittymiseen ja sen vaikutukseen teollisuuden kehitykseen.
